Luukku 14: ystävien seurassa
Kyläily ja kasvotusten läheisten kanssa vietettävä aika on minulle tärkeää. Erityisesti minusta on kiva pyytää ihmisiä kotiimme kyläilemään. Meillä on kaksi mukavaa iltaa takana ystäviemme seurassa.
Luukku 13: Santa Lucia
🎶
Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Santa Lucia,
Santa Lucia.
🎶
Tänään luukusta löytyy pulla. Laulussa Lucia tuo valoa pimeään. Täällä Helsingissä joulukuun 13. päivä ei tänä vuonna ollut valoisa eikä valkoinenkaan. Jatka artikkeliin ”Luukku 13: Santa Lucia”
Luukku 12: pikkujoulu valmisteluja
Tämä pimeä aika tuntuu taas tänä vuonna ottavan veronsa. Aamulla herääminen tuntui erityisesti tänään hankalalta. Onneksi työpäivän jälkeen meillä oli mukavaa puuhaa arkea piristämään: teimme ruokaostoksia huomista pikkujoulua varten ja koristelimme kuusen.
Luukku 11: tähti tähdistä kirkkain
Koristeita, kukkia, valoja. Jokaisella on omat suosikkinsa jouluun. Ikkunalaudalla on kynttelikkö, tuikut loistavat kyntteliköissä ja jo useamman vuoden on omassa ikkunassa roikkunut valkoinen tähti, jonka sisällä loistaa valo. Jatka artikkeliin ”Luukku 11: tähti tähdistä kirkkain”
Luukku 10: joulukuusen hakumatkalla
Eilen sunnuntaina kiertelimme kantakaupungin perinteisillä kuusenmyyntipaikoilla toteamassa että olemme asian suhteen viikkoa liian ajoissa liikenteessä. Onneksi ystävämme vinkkasi meille että kauppakeskus Kaaren pihassa on jo myyjä paikalla.
Luukku 9: jokasunnuntainen riisipuuromme
Riisipuuro kanelilla ja sokerilla (tai ikiklassikko sekametelisopalla) kuuluu monen jouluruokaperinteisiin. Ja kuuluu se meidänkin jouluruokiin. Meillä riisipuuroa tosin keitetään (tai haudutetaan) melkein joka viikonloppu, kun kotona ollaan, kesät talvet.
Jatka artikkeliin ”Luukku 9: jokasunnuntainen riisipuuromme”
Luukku 8: kotimatka Roomasta
Paluumatkamme Roomasta alkoi tänään vasta iltapäivästä, joten ehdimme mukavasti nauttimaan pitkästä kävelystä, vierailusta Galleria Spadaan ja lounaasta juutalaiskortteleissa ennen kotimatkaa.
Luukku 7: Ilta yöhön kuljettaa
Ikuinen kaupunki Rooma ei nuku koskaan. Vai oliko se New York? Oli miten oli, niin varmasti pitää paikkansa myös täällä Roomassa.
Mutta mutta… Kello tikittää liki iltayhtätoista eikä täällä kyllä niin hirveästi tungosta ole. Niin no, emmehän virallisesti Roomassa ollakaan, jos pilkuntarkkoja ollaan. Jatka artikkeliin ”Luukku 7: Ilta yöhön kuljettaa”
Luukku 6: joulunodotusta Roomassa
Itsenäisyyspäivän viikonloppureissullamme joulunodotus näkyy varsin vähän. Liikkeiden näyteikkunoihin viritellään muovisia havukoristeita ja jouluvaloja kiinnitetään julkisille paikoille. Liikkeissä on jonkin verran jouluun liittyvää tavaraa ja rekvisiittaa esillä, mutta Helsinkiin verrattuna valmistelut ovat selkeästi myöhässä.
Luukku 5: jännitystä jouluaattoon saakka
Näin aikuisena on hauska muistella, kuinka sitä lapsena odotti jouluaattoa ja joulupukin vierailua ja niitä lahjoja. Odotus oli niin kutkuttavaa, ettei sitä malttanut poistua ikkunan ääreltä edes joulupöytään herkkujen ääreen; puhumattakaan siitä, kuinka hitaasti muistan seinäkellon minuuttiviisarin kulkeneen eteenpäin.
Jatka artikkeliin ”Luukku 5: jännitystä jouluaattoon saakka”
vallilanvaarit.com 