Jo pitemmän aikaa sitten päätettiin, että tänäkin vuonna joulun alla tehdään visiitti jonnekin Helsingin ulkopuolelle katsomaan joulutunnelmaa. Vuosi sitten olimme Turussa (vesisateessa), ja tänään suunnistimme Porvooseen, jossa sää suosi meitä. Jatka artikkeliin ”Luukku 15: päiväretki Porvooseen”
Kyläily ja kasvotusten läheisten kanssa vietettävä aika on minulle tärkeää. Erityisesti minusta on kiva pyytää ihmisiä kotiimme kyläilemään. Meillä on kaksi mukavaa iltaa takana ystäviemme seurassa.
🎶
Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Santa Lucia,
Santa Lucia.
🎶
Tänään luukusta löytyy pulla. Laulussa Lucia tuo valoa pimeään. Täällä Helsingissä joulukuun 13. päivä ei tänä vuonna ollut valoisa eikä valkoinenkaan. Jatka artikkeliin ”Luukku 13: Santa Lucia”
Tämä pimeä aika tuntuu taas tänä vuonna ottavan veronsa. Aamulla herääminen tuntui erityisesti tänään hankalalta. Onneksi työpäivän jälkeen meillä oli mukavaa puuhaa arkea piristämään: teimme ruokaostoksia huomista pikkujoulua varten ja koristelimme kuusen.
Koristeita, kukkia, valoja. Jokaisella on omat suosikkinsa jouluun. Ikkunalaudalla on kynttelikkö, tuikut loistavat kyntteliköissä ja jo useamman vuoden on omassa ikkunassa roikkunut valkoinen tähti, jonka sisällä loistaa valo. Jatka artikkeliin ”Luukku 11: tähti tähdistä kirkkain”
Eilen sunnuntaina kiertelimme kantakaupungin perinteisillä kuusenmyyntipaikoilla toteamassa että olemme asian suhteen viikkoa liian ajoissa liikenteessä. Onneksi ystävämme vinkkasi meille että kauppakeskus Kaaren pihassa on jo myyjä paikalla.
Riisipuuro kanelilla ja sokerilla (tai ikiklassikko sekametelisopalla) kuuluu monen jouluruokaperinteisiin. Ja kuuluu se meidänkin jouluruokiin. Meillä riisipuuroa tosin keitetään (tai haudutetaan) melkein joka viikonloppu, kun kotona ollaan, kesät talvet.
Jatka artikkeliin ”Luukku 9: jokasunnuntainen riisipuuromme”
Ikuinen kaupunki Rooma ei nuku koskaan. Vai oliko se New York? Oli miten oli, niin varmasti pitää paikkansa myös täällä Roomassa.
Mutta mutta… Kello tikittää liki iltayhtätoista eikä täällä kyllä niin hirveästi tungosta ole. Niin no, emmehän virallisesti Roomassa ollakaan, jos pilkuntarkkoja ollaan. Jatka artikkeliin ”Luukku 7: Ilta yöhön kuljettaa”
Näin aikuisena on hauska muistella, kuinka sitä lapsena odotti jouluaattoa ja joulupukin vierailua ja niitä lahjoja. Odotus oli niin kutkuttavaa, ettei sitä malttanut poistua ikkunan ääreltä edes joulupöytään herkkujen ääreen; puhumattakaan siitä, kuinka hitaasti muistan seinäkellon minuuttiviisarin kulkeneen eteenpäin.
Jatka artikkeliin ”Luukku 5: jännitystä jouluaattoon saakka”
Sateinen tiistai on onneksi meille perjantai, eikä aamuinen sadevarjojen unohtuminen kotiin sen vuoksi harmittanut aivan niin paljon. Hetken päästä pitäisi saada unen päästä kiinni, sillä herätyskello on soimassa jo klo 4! Pitkän viikonloppureissumme kohteessa on n. + 15 ja kyse ei ole Köpiksestä 🙂 – T – Jatka artikkeliin Luukku 4: matkakuumetta
vallilanvaarit.com 