Tänäkin vuonna vietimme juhannusta kotona kaupungissa. Mikäpä sitä on täällä taas ollut viettää, kun rauhallista on ja sääkin suosiollinen. Ollaan ulkoiltu, käyty nauttimassa virvokkeita lähiterasseilla ja ihailtu vehreää ympäristöä. Mutta miksi mennä kauemmas, kun kotona on hyvä olla?
Kotimme kesäkeidas on tänäkin vuonna tulvillaan kasveja. Pääosa kesäkukista on itse siemenistä kasvatettu, mutta muutama orvokki ja kaunis enkelipelargoni tuli ostettua kaupasta. Yksivuotisten kukkien sijaan parvekkeelle hankittiin monivuotisia perennoja, köynnöksiä ja ruusuja, koska termoruukkujen avulla ne pärjäävät talven yli. Viime kesältä talvehtivat jaloangervot sekä englantilainen puistoruusu St. Cecilie ja japaninvaahtera, mutta huono-onnisena niistä tuli otettua talvisuojaus pois liian aikaisin ja silmut/oksat kuivuivat armottomassa kevätauringossa. Tietää ensi keväänä tehdä toisin.
John Davis 
John Davis 
Lambert Closse 
John Davis ostopäivänä 
Lambert Closse ostopäivänä 
Tässä on parina kesänä tullut istutettua ja kylvettyä yksivuotisia kesäkukkia, ja ovathan ne kauniita. Tässä kuitenkin ovat perennojen monimuotoisuus ja suhteellisen edullinen hinta verrattuna kesäkukkien taimiin ja valikoimiin saaneet ajatukset siihen, että miksei laittaisi niitä vaihteeksi.
Talven yli selvisi yksi Mårbacka-pelargonia ihan huoneenlämmössä, ja sen keväällä venähtäneistä versiosta saatiin oivia pistokkaita. Niissä on nyt jo nuppuja. Siemenestä kylvettiin mm. mummonpalsamia ja samettikukkaa sekä hajuherneitä. Siemenvarastosta löytyi aiemmilta vuosilta omista kasveista talteen otettuja siemeniä ja niitä myös kylvettiin: ruusupapua, unikkoa, orvokkia… Lisäksi kaupasta muutamia kesäkukan siemeniä: mm. maloppia, kehäkukkaa ja kesäleimua, joiden kylvö suoraan dynovuokaan, josta sitten siementen idettyä suurempaan ruukkuun. Joukkoon vielä edellisvuotista silkkiunikon siementä.
Edessä sitruksia siemenestä kylvetty. Taustalla samettikukkaa, orvokkia ym. 
Isossa ruukussa kesäkukat, samettikukat, malopit… 
Tässä mummonpalsamit juuri alkaneet kukkia 
Tältä se näytti tuossa kesäkuun alussa 
Lähikuva mummonpalsamista
Kesäkukkien seassa tosiaan kasvavat nyt myös perennat. Jaloangervot ja saniainen selvisivät hyvin talvesta, tosin ”multasin” angervot kun olivat niin syvälle painuneet ja multaus sitten mädätti varret. Sain sentään pelastettua yhden juuren – toivottavasti selviää ja alkaa uudestaan kasvaa. Uutta väriä ja tuoksua tuovat pörriäisten mieleen olevat ja tuoksua mukavasti levittävät loistosalvia, mirrinminttu, väriminttu sekä harjaneilikka. Enemmän ja vähemmän myös sellaisia vanhan ajan perennoja.
Myskimalva 
Harjaneilikka 
Perennat sulassa sovussa 
Vastaistutettuna 
Harjaneilikkaa siemenestä 
Kotkansiipi 
Loistosalvia 
Mirrinminttu 
Punainen loistosalvia vielä nupullaan
Herkutteluhetkiin maistuva piirakka syntyi työkaverilta saadusta raparperista. Tämä pellilinen on tehty vanhalla ja hyväksi todetulla reseptillä.
Pellillinen raparperipiirakkaa
- 4 kananmunaa
- 3 dl sokeria
- 4 dl vehnäjauhoja
- 2 tl leivinjauhetta
- 2 tl kardemummaa
- 1 tl inkivääriä (piparkakkumaustetta)
- 150 g voita/margariinia sulatettuna
- n. 1 l kevyesti sokeroituja raparperinpaloja
- Vatkaa munat ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi
- Sekoita leivinjauhe ja mausteet jauhojen sekaan
- Sekoita joukkoon jauho-mausteseos vaahtoon
- Lisää lopuksi sulatettu rasva ja sekoita hyvin tasaiseksi taikinaksi
- Levitä seos pellille leivinpaperin päälle lastaa apuna käyttäen
- Lisää sokeroidut raparperinpalat tasaisesti piirakan päälle
- Paista uunissa keskitasolla 200 asteessa n. 30 min kunnes piirakka näyttää kypsältä
Ja tämä piirakka on parasta just uunista tulleena ja vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa nautittuna. Ja jos kaikki ei mene heti, niin kannattaa pitää loput piirakasta jääkaapissa tai pakastaa, niin piirakka ei pääse kuivumaan.
vallilanvaarit.com 