Aurinko helli tänään piknikillä vapusta nauttivia kansalaisia, vaikka viranomaiset edelleen suosittivat pitämään juhlinnan pienen piirin juttuna. Me keskityimme ihan vain olemaan kahden. Ulkoilimme ja nautimme luonnosta ja sen heräämisestä talven jälkeen. Ja kotona sitten nautittiin munkeista ja simasta, itsetehdyistä tietysti 🙂
Luonto on tosiaan herännyt talviunestaan tässä viime viikkojen aikana. Osittain varmasti huhtikuun alun lämpöpiikin vuoksi. Nyt onkin sitten ollut normaalia vähän viileämpää ja öisin on täällä etelässäkin ollut pakkasta. Mutta kevään ensimmäiset kukkijat jo monessa paikassa näkyvät. Puistot ovat väärällään sinililjoja, kevättähtiä ja narsisseja. Luonnossa on valtavia valkoisia mättäitä, kun valkovuokot kukkivat kilvan. Naapurikorttelissa näin jopa näsiän kukassa keskellä kukkapenkkiä – onkohan siellä tiedossa, että näsiä on erittäin myrkyllinen kasvi.
Entinen kaupunginpuutarhurin asunto Talvipuutarhan takana. Rinne on sinisenään idänsinilijoja Scilla sibirica. 
Ihanissa pastellivärien sävyissä kukkivat kevättähdet, Chionodoxa, ovat hllättävän monilukuisia puistossa. Niitä näkee myös puutarhakarkulaisina metsissä. 
Pystykiurunkannus, Corydalis solida, on kaunis Suomessa myös luonnonvaraisena etenkin lehdoissa esiintyvä kasvi. Nämä puistossa olevat lienee karanneet jostain puutarhasta. 
Joka kevät Mäkelänkadun varrella vähän Velodromin jälkeen kaupunkiin päin tullessa näkyy tämä keltainen teksti , jota kukaan tuskin voi olla huomaamatta. Narsissit siinä kauniisti kukkivat. 
Metsät ovat pullollaan valkoisia mättäitä, kun valkovuokot kukkivat parhaimmillaan. Niitä ovat metsät pullollaan täällä Helsingissä. 
Auringonsäteet kohdistuivat kauniisti näihin valkoisiin krookuksiin Olympiastadionon luona. 
Erilaisia narsisseja isossa ruukussa Talvipuutarhan edessä. Ensimmäistä kertaa näen livenä kerrottuja narsisseja. Kukista tulee vähän mieleen loppukesästä kukkiva vanhanajan perenna kultapallo. 
Ja jolleivat vanhat silmäni ihan väärin nähneet, niin naapurikorttelissa on pihalla näsiä, Daphne mezereum, joka tosiaan ensin kukkii ja sitten vasta saa lehdet.
Ulkoilun jälkeen maistuivat itsetehdyt munkit itsetehdyn siman kanssa. Olikin eka kerta, kun siman alusta loppuun tein. Erittäin hyvää tuli. Reseptistä on tarkemmin edellisessä postauksessa. Ja jostain taisin taannoin reseptejä etsiessäni lukea, että alunperin sima oli yleisesti ympäri vuoden nautittu kesäjuoma, eikä pelkästään vapun aikaan rajoittunut sen nauttiminen. Ehkä jotain versiosta simasta pitää tehdä myöhemmin kesällä.
Munkit ovat parhaimmillaan vasta paistettuina. 
Tässä simassa maistuu sitruunan lisäksi limetti. Maku oli todella raikas, ja hieman vähemmällä sokerimäärällä tehtynä makeus oli juuri sopiva.
Iloista vappua!
vallilanvaarit.com 