Talvi on ollut taas rankka kotimme viherkasveille, vaikka niitä on koetettu parhaan mukaan hoitaa – on Ufox tuomassa kosteutta ja kasvivalot lisäämässä kaivattua auringonkorviketta. Osa kukista on selviytynyt oikein hyvin, osa taas ei.

Jokunen viikko sitten kannoimme roskiin mm. anopinkielen ja hienohelman. Tuonenkielo näyttää vähän apealta, mutta uudet silmut mullan pinnalla ovat vielä toistaiseksi sen verran virkeät, että seassa vielä mahdollisuuden, kuten Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta viime kesänä hankittu amppelisoilikin pistokas.

Kävimme extempore Viherpajalla Vantaalla. Siellä oli mukavasti kaikkea. Niiden ympärivuotinen ”sademetsä” on vierailun arvoinen vuodenajasta riippumatta. Tällä kertaa vastassa oli uusi yllättävä tuoksu, kun täysin lehdettömät Edgeworthia-pensaat kukkivat ja niiden valloittava tuoksu täytti huoneen. Virallista nimeä tällä kasvilla ei ole, mutta kiinalainen paperipensas olisi kai lähellä oikeaa, kun se sanatarkasti sitä englanniksi on. Muistutti ehkä vähän posliinikukkaa. Vantaalta mukaan tarttui mm. viheradiantumi eli hiussaniainen.

• 

• 

• 

• 

• 

Samalla reissulla taidettiin pysähtyä myös Pirilän kukkatalossa Torpparinmäessä. Kukkatalon kasvihuoneen olivat pullollaan kukkivia ja viherkasveja. Kovasti sitä kävi taas taistelua itsensä kanssa. Kotona ei kauheasti tilaa enää ole, mutta silti jotain pitäisi saada. Tällä kertaa mukaan tarttui purppuranlila kellosoilikki (Streptocarpus x hybridus) ja upean rehevä hellepuu (Radermachera sinica), jota huonesaarneksikin kutsutaan.

Yllätys oli myös melkoinen, kun aiemmin talvella hankittuun bonsaipuuhun (Carmona-suvun laji) kuin tyhjästä ilmestyi nuppuja, ja se alkoi kukkia. Pieniä kauniita herkkiä kukkia. Niitä on nyt ollut useamman viikon ajan.

• 

• 

Ja onhan noita muitakin kasveja tullut kotiin tässä talven ja kevään mittaan, mutta niistä ja muista kasviprojekteista lisää seuraavissa tarinoissa.