Mikä ihana kesäkaupunki. Tuossa pari viikkoa sitten tuli käytyä pitkästä aikaa Turussa. Mainio kesäkaupunki. Yhden yön reissulle emme olleet montaa ohjelmanumeroa suunnitelleet, mutta kasvitieteellisen puutarhan olimme valinneet jo aiemmin kesällä seuraavan reissun kohteeksi. Mahdollisesti johonkin museoon, ja jos aikataulut natsaisivat, myös ystäväpariskunnan treffaaminen.
Aamuvarhaisella suuntasimme pyörien kera asemalle, josta InterCity-juna kuljetti meidät sujuvasti Turkuun. Elokuun lopulla aurinko yhä lämmitti kuin kesäkuussa konsanaan, ja perille päästyämme totesimmekin kelien todella olevan puolellamme. Kävimme viemässä matkatavaroita hotelliin, ja sitten meillä olikin jo kiire kohti Ruissaloa, jonne olimme sopineet aamupäivän kahvitreffit ystäväpariskunnan kanssa.
Café Avelia löytyy heti Ruissalon puolelle tullessa. Se sijaitsee yhdessä Ruissalon telakka-alueen vanhoista rakennuksista. Oikeammin Avelia on sisustusliike, jonka yhteydessä toimii kahvila. Ystävämme suositteli pannukakkua, joka olikin juuri auenneessa kahvilassa höyryävän tuoretta. Ja se oli myös mitä maukkainta.
Kahvitauon jälkeen otimme suunnan kohti kasvitieteellistä puutarhaa. Tämä Turun yliopistoon kuuluva puutarha on sijainnut Ruissalossa vuodesta 1956, ja siihen kuuluvat useat kasvihuoneet sekä laaja ulkopuutarha. Puutarhan kasvihuoneet ovat mitä parhain tapa paeta loskaa ja märkää tai pakkasia. Mutta upea on paikka kesälläkin. Tropiikista viileämpien huoneiden kautta tutustumaan aavikon kasveihin. Toinen toistaan eksoottisempia kukkia. Isossa lummealtaassa oli myös valtavia karppeja.
Ulkopuutarhassa kukkivat monet kasvit. Vaikka kesä on tänä vuonna ollut kuuma ja osin kuiva, oli täällä vielä monet kasvit virkeitä. Puutarhassa on muutamia paikkoja, joissa voi syödä piknikeväät.
Puutarhan jälkeen pyöräilimme ristiin rastiin ja käytiin katsomassa Villa Saaroa ja uimarantaa Saaronniemessä sekä koukattiin Villa Kuuvaan.
Kaupunkiin päästyämme nautittiin jokaiseen päivään kuuluvat iltapäiväkahvit Café Tiirikkalassa ja seurattiin elämää jokivarressa.
Illallista nautittiin Niskassa, ahvenanmaalaisen salakuljettajan Algoth Niskan mukaan nimetyssä ”peltileipäravintolassa” eli pizzeriassa. Pizzat sulivat suuhun ja jälkkäriksi valikoitunut suklaakakku kruunasi illallisen.
Seuraavana päivänä ennen paluuta kotiin käytiin tutustumassa puutarhaliikkeiden valikoimaan. Ensin suunnattiin Viherlassilaan, jossa oli ainakin omasta mielestä paljon koristepatsaita ja suihkulähderekvisiittaa sekä kasveja. Tällä kertaa ruusut veivät suurimman huomion, eikä vähiten sen vuoksi, että aikomus on ensi keväänä istuttaa ruusu ruukkuun parvekkeelle ja toivoa sen menestyvän hyvin, myös talvet.
Tässä välissä joimme kahvit ja nyt suuntasimme taas joenvarteen, Café Artiin, jonka korvapuustin tuoksu toi veden kielelle. Hyvältä pullat maistuivatkin aurinkoisessa loppukesän säässä, ja kyllä sitä kahvia myös santsattiin ja uudet pullatkin ostettiin – niin hyviä ne olivat 🙈
Toinen kohteemme, Flör, sijaitsi hieman kauempana keskustasta. Nimi oli vähän vieras, mutta syykin selvisi kun ainakin minä tunnen puutarhan paremmin nimellä Kauppila. Kauppilassa oli myös hyvä valikoima ulkopuutarhaan sopivia kasveja, mutta me oltiin enemmän innoissamme palmuista, saniaisista ja muista viherkasveista, joita täällä myytiin. Emmekä kiusaukselta välttyneet tällä kertaa, kun mukaan lähti mukavankokoinen eksoottiset lehdet omaava hopea-aralia (Polyscias fruticosa).
Junan lähtöön oli vielä aikaa, joten ehdimme käydä Aboa Vetus & Ars Nova -museossa vinguttamassa museokorttia ja tutustumassa ukrainalaisen Maria Prymatšenkon satumainen maailma -näyttelyyn. Hänen työnsä ovat värien ilotulitusta, upeita eläinhahmoja ja mielikuvituksen tuotteita unenomaisine hirviöineen. Tällaisen työn voisi mieluusti omalle seinällekin ottaa.
Lyhyeen viikonloppulomaan antoi Turku jälleen loistavat puitteet, ja olemme monta kokemusta ja elämystä rikkaampia. Seuraavaa turkuviikonloppua nyt vain miettimään.
-J-
vallilanvaarit.com 