Kioto ei ole vain Japanin entinen pääkaupunki – se on elävä muistikirja, jossa perinteet ja moderni elämä kohtaavat. Temppelien hiljaisuus, teeseremonioiden tarkkuus ja kirsikankukkien kauneus tekevät kaupungista paikan, jossa historia hengittää jokaisessa kadunkulmassa, vaikka kaupunki on noin 1,5 miljoonan japanilaisen kotikaupunki.

Kioto todellakin on paljon. Ehkä kauneimmillaan sakura-aikaan keväällä, kun tuhannet kirsikkapuut puhkeavat loistoonsa. Kiotossa on yli 1600 buddhalaista ja liki 400 shintolaista temppeliä, eli kaikkialle ei mitenkään ennätä pitemmälläkään lomalla.

KINKAKU-JI eli Kultaisen paviljongin temppeli

Tärkein temppeleistä, tai ainakin suosituimpia turistien vierailemista, on Kinkaku-ji, Kultaisen paviljongin temppeli. Sen virallinen nimi on Rokuon-ji. Kinkaku-ji kuuluu zenbuddhalaisen Rinzai-koulukunnan haaraan, jonka päätemppelinä toimii Shōkoku-ji.[ Kinkaku-ji tunnetaan etenkin lammen rannalle rakennetusta kullalla verhoillusta paviljongistaan, jolta se on saanut nimensä. Alkuperäinen rakennus paloi tuhopoltossa vuonna 1950, ja nykyinen on rekonstruktio vuodelta 1955. Paviljonki rakennettiin 1300-luvun lopussa osaksi shōgun Ashikaga Yoshimitsun Kitayamadono-palatsia; buddhalainen temppeli palatsista tehtiin Yoshimitsun kuoleman jälkeen vuonna 1408. Kinkaku-ji otettiin vuonna 1994 yhdessä Kioton muiden kulttuuriaarteiden kanssa Unescon maailmanperintöluetteloon osana kohdetta ”muinaisen Kioton historialliset monumentit”.

GINKAJU-JI eli Hopeisen paviljongin temppeli

Toinen tärkeä buddhalainen temppeli on Ginkaju-ji eli Hopeisen paviljongin temppeli. Sen virallinen nimi on Jishō-ji. Ginkaku-ji kuuluu myös zenbuddhalaisen Rinzai-koulukunnan haaraan. Ginkaku-ji sai alkunsa shōgun Ashikaga Yoshimasan palatsina vuonna 1482. Siitä tehtiin temppeli Yoshimasan kuoleman jälkeen. Nykyisin yleisesti käytössä olevan nimensä temppeli sai Edo-kaudella, kun sitä verrattiin Kioton luoteisosassa sijaitsevaan Kinkaku-jihin eli ’kultaisen paviljongin temppeliin’.

FUSHIMI INARI-TAISHA

Fushimi Inari-taisha, ’Fushimin Inari-pyhäkkö’, on shintolainen pyhäkkö, joka sijaitsee Higashiyama-vuorijonoon kuuluvan 233 metriä korkean Inarivuoren juurella. Pyhäkön palvonnan kohde on kami Inari, joka käsitetään viiden kamin yhteenliittymäksi. Fushimi Inari-taisha on Japanin yli 30 000 Inari-pyhäkön pääpyhäkkö. Fushimi Inari-taisha on perustettu Nara-kaudella vuonna 711 eli ennen Kioton kaupunkia. Nykyiselle paikalleen pyhäkkö on siirretty 1400-luvulla. Se on suosittu vierailukohde, joka tunnetaan erityisesti pääpyhäkön takapuoliselle vuorenrinteelle rakennetuista tuhansista torii-porteistaan (senbon-torii), jotka muodostavat pitkiä käytäviä.

Kioton kaupungissa on tunnelmaa. Kapeita kujia vanhan kaupungin alueella. Lukuisia puoteja ja ravintoloita.

CHION-IN

Chion-in-temppeli on Jōdo-shū-buddhalaisuuden (Puhtaan maan suuntaus) päätemppeli Kioton Higashiyama-alueella. Se perustettiin vuonna 1234 Hōnenin, Jōdo-shū-koulukunnan perustajan, muistoksi. Temppeli tunnetaan erityisesti valtavasta Sanmon-portistaan, joka on Japanin suurin puurakenteinen temppeliportti – 24 metriä korkea ja 50 metriä leveä. Chion-inin alueella on myös Mieidō-sali, joka on omistettu Hōnenille, sekä Daishōrō-kellotorni, jossa on Japanin suurin temppelinkello (paino noin 70 tonnia). Nykyiset rakennukset ovat pääosin 1600-luvulta, Tokugawa-shogunaatin tukemia. Temppeli on osa Kioton historiallisia monumentteja ja kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.

Japanissa asuu paljon ihmisiä ja hulinaa ja vilinää riittää suurissa kaupungeissa, myös Kiotossa. Temppelialueet ovat omanlaisiaan rauhan tyyssijoja. Välillä kauempaa kuuluvat liikenteen ja ihmisten äänet muistuttavat, että ollaan kuitenkin suurkaupungissa.