Joulukalenterin luukku 7: Larnaka

Antiikin tarina kertoo, että jumalatar Afrodite (roomalaisittain Venus) syntyi tämän saaren rannalla meren vaahdosta (kreikaksi aphros). Ja rantoja tällä saarella riittääkin: olemme itäisellä Välimerellä Kyproksella.

Larnakan keskiaikainen linnoitus on suojannut kaupunkia merirosvoilta ja muilta valloittajilta. Nykyään museona

Larnaka on pienisuuri kaupunki. Vanhankaupungin kadut ja kujat on nopeasti kuljettu edes taas, mutta täällä riittää kyllä nähtävää ja toisaalta myös paikka sopii tukikohdaksi muualle saarelle kohdistuville retkille. Kaupungissa vanha ja uusi kohtaavat ja elävät sulassa sovussa.

Vanhassakaupungissa on yhä vertaissa sitä tekemistä, mitä niissä lienee ollut jo vuosisata tai useampi sitten.
Ilmeisesti kastemalja on tuotu korjattavaksi jostakin kirkosta tänne
Välillä voi istahtaa juomalle kun aurinko on väsyttänyt matkailijan
Iltaisin ”verstaskatu” täyttyy terasseilta kantautuvista äänistä ja ravintoloista tulevista tuoksuista.
Djami Kebir -moskeijan minareetti on upeasti valaistu iltaisin

Matkamuistokauppojen valikoima on perinteinen avaimenperineen ja teepaitoineen mutta löytyy myös ikoneita ja muuta uskonnollista esineistöä. Ortodoksikirkkoja on ympäri kaupunkia.

Useampana iltana ruokapaikaksi valikoitui libanonilaisen keittiön herkkuja tarjoava Maqam al-Sultan Larnakan rantabulevardilla aivan linnoituksen vieressä. Muutoin kyproslainen keittiö on aika samanlaista kuin Kreikassa.

Alkupaloja ravintolassa
Libanonilainen platter ravintolassa Maqam al-Sultan suli suuhun

Larnakan lentoasema on lyhyen matkan päässä kaupungin keskustasta ja näiden väliin jää suuri Larnakan suolajärvi, joka erityisesti keväisin on suosittu muuttolintujen levähdyspaikka. Erityisesti järvi tunnetaan flamingojen pysähdyspaikkana.

Flamingoja näkyy täällä keväisin muuttomatkalla yleensä vastaisina parvina mutta jotkut yksilöt jäävät kesäksi ja niitä voi nähdä etsimässä katkarapuja.
Suolajärven reunaa pitkin voi patikoida useita kilometrejä nauttien upeasta ilmasta ja luonnosta.

Kun suolajärven eteläreunalta lähtee kävelemään itäkautta pohjoista kohti pitkin patikointireittiä, päätyy ennen pitkää – 4-5 kilometrin jälkeen – ihastelemaan Kamaresin akveduktia (myös tunnetaan nimellä Bekir Pasha). Akvedukti rakennettiin 1747-1750 ja se oli toiminnassa aina vuoteen 1939 saakka tuoden vettä Arpera-joesta Larnakan kaupungin asukkaita ja teollisuutta varten.

Akvedukti näyttää tältä tultaessa suolajärven suunnasta
Akvedukti toisesta suunnasta
Miltä maisema onkaan näyttänyt ennen kaupungin kehittymistä tänne?

Kyproksella on ollut asutusta arkeologisten tutkimusten mukaan jo 12 000 – 10 000 vuotta sitten. Ja saaren lukuisat museot esittelevät historiaa mitä upeimman esineistön kera. Larnakan arkeologinen museo ei ole valtavan suuri mutta siellä saa hyvän kuvan saaren esihistorian vaiheista.

Kyproksella riittää antiikin aarteita
Ruukkuja ja keramiikkaa
Patsaiden päitä ja peinoispatsaita

Kannattaako tänne tulla? Ehdottomasti! Larnaka on erinomainen kaupunkikohde, jossa lomaan voi yhdistää aurinkoiset rannat, historialliset nähtävyydet ja rentouttavan tunnelman. Larnaka on kompakti ja helposti saavutettava, mikä tekee siitä ihanteellisen lyhyellekin visiitille. Ja onhan tietysti täältä hyvät yhteydet muualle saarta.

Jätä kommentti