Turku, tuo Suomen Pariisi. Asiasta voi olla montaa mieltä, mutta onhan kaupunkia halkova Aurajoki vähän kuin Seine, Tuomiokirkko kuin Notre Damen katedraali ja niin edespäin. Joka tapauksessa Turun atmosfääri on erilainen kuin Helsingissä ja siksi sinne mennessä tuntuukin vähän kuin menisi ulkomaille.

Tässä postauksessa ei montaa sanaa tai kuvaa nyt vuodateta, mutta pikkupakkasessa Aurajoen vartta – täl pual ja tois pual – kävellessä tuntui kuin olisi tipahtanut pari sataa vuotta taaksepäin ajassa. Joenvarren rakennukset peilautumassa Aurajoen pinnasta, on se aina vaan yhtä sykähdyttävää.

Brinkkalan talo Vanhan Suurtorin reunalla on jo valmiina jouluaaton tärkeään tapahtumaan, kun protokollapäällikkö julistaa Suomeen joulurauhan kyseisen talon parvekkeelta, ja samoin perinteisin menoin kuin on totuttu näkemään. Julistus on annettu muuten vuodesta 1886 lähtien ja sitä seuraa vuosittain paikan päällä satoja jollei tuhansia kansalaisia läheltä ja kauempaa.

Turun tuomiokirkko on nähnyt paljon yli 700-vuotisen historiansa aikana. Onni, että esimerkiksi Turun Palo syyskuussa vuonna 1827 ei aiheuttanut niin suurta vahinkoa, että kirkkoa ei olisi rakennettu uudelleen.

Turku on mukava kaupunki, kuten moni muukin Suomessa. Onhan niitä ei-niin-hyviä piirteitä tässäkin kaupungissa, mutta kun keskittyy niihin parempiin puoliin, niin eihän niitä huonoja sitten enää muistakaan.