Bloggausinspiraatio hukassa 🙈

Ennen vuodenvaihdetta koetettiin virittää uudelleen blogia. Matkafiiliksissä olikin siinä mukava muutama postaus tehdä. Sitten tuli se odotettu lomamatka ja sitten olikin joulu, vuosi vaihtui ja ja ja… Selityksen makua.

Kun meitä ensimmäisen kerran se blogikärpänen puri, niin kaikessa innokkuudessaan sitä kirjoitti blogia melkein joka päivä. Sitten tuli taukoa ja oli ”aloitettava alusta” uudelleen. Nyt tässä taas ollut vähän sama tilanne. Tauko venynyt kamalan pitkäksi. Ehkä tosiaan monenlaisen asian harrastajina sitä on ollut tekemistä jos jonkinlaista, ja sen seurauksena nämä blogitekstit ovat jääneet vähemmälle. Mutta koskaan ei liene liian kiire, ettei ehtisi vähän kirjoittaa tännekin.

Tämän vallitsevan ja valitettavan koronaepidemian aikana on aikaa kotona olemiseen jäänyt enemmänkin. Aikaa tekstin tuottamiseen. Vaan kuinka onkaan käynyt? Vaikka on sitä tekemistä ollut ihan riittämiin ilman kodin ulkopuolisia harrasteitakin, niin uuden tarinan työstäminen on takunnut. Mutta nyt pitää ottaa ryhtiliike ja jatkaa tarinoiden kertomista. Niitä kun riittää. Pidemmän ajan takaa ja kuluvalta vuodelta.

Eyjafjallajökullin purkaus 2010 [kuva extremeiceland.is]

Sosiaalisessa mediassa tuli vastaan ”muisto”, että tasan 10 vuotta sitten, 18.4.2010 klo 9 maissa aamulla olin saapunut laivalla Saksan Travemündesta Vuosaaren satamaan. Lähtö oli ollut kahta päivää aiemmin Rotterdamista. Eikä tämä ollut mikä tahansa paluumatka.

Islannissa tulivuori nimeltään Eyjafjallajökull oli alkanut purkautua jo kuukautta aiemmin, mutta kyseisellä viikolla purkaus voimistui ja sen seurauksena valtava tuhkapilvi nousi Euroopan ilmakehään ja esti lentoliikenteen. Niin minustakin tuli tuhkapilven uhri, kun lennot Amsterdamista eivät nousseet. Työnantajani oli todella nokkela ja hoiti minulle ja parille kollegalleni kyydin kukkarekalla läpi Hollannin ja Saksan ja laivalla poikki Itämeren. Rekkamatkalta muistan hetkellisen jännittävän tilanteen keskellä moottoritietä, kun poliisi pysäytti liikenteen pakomatkalla olleen ampujan vuoksi. Ei ihan perinteinen työmatka.

Nyt tästä kohti uusia ja turvallisempia seikkailuita!

-J-

2 kommenttia artikkeliin ”Bloggausinspiraatio hukassa 🙈

  1. Mikä muisto, ja samantein muistin, et puhuttiin silloin puhelimessa kun istuut sen rekan kyydissä! Ja seuraavana päivänä mun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi, ja isänsä kerkes juuri ja juuri ranskasta synnytykseen sillä viimeisellä koneella joka Hki-Vantaalle laskeutui. Jota varten istuin koko päivä tietokoneella ja reititin hänen kotimatkaansa. Semmonen muisto samasta tuhkapilvestä 😊

    Tykkää

Jätä kommentti